Rakennussopimusten ongelmatilanteet ratkaistaan pääsääntöisesti ilman oikeusprosessia, neuvotteluteitse. Usein pääpaino on liikesuhteen ylläpidolla, jolloin toinen osapuoli voi tyytyä yksittäistapauksessa huonompaankin ratkaisuun, kuin tällä olisi lain mukaan oikeus. Vastaisten liikesuhteiden merkitys ja myös maine alalla määräävät tuolloin enemmän kuin yksittäistapauksessa saatu mahdollinen voitto. Tämä onkin usein perusteltua.

Sopimusriidoille ominaista on myös välimiesmenettelyn käyttäminen sekä jossain määrin myös sovittelumenettelyn käyttäminen. Merkittävien sopimusten riitaisuudet menevät yleisiin tuomioistuimiin verraten harvoin.

Oikeusprosessin kannalta suurin ongelma rakennusalalla on usein todistelu. Kirjallinen aineisto on usein niukkaa, ilmaisultaan tulkinnanvaraista tai puuttuu kokonaan. Tuolloin ollaan hyvin pitkälti henkilötodistelun varassa. Tämä puolestaan lisää prosessin riskejä erittäin merkittävästi. Vasta pääkäsittelyn jälkeen voidaan arvioida, mitä todistajista saatiin lopulta oikeudessa irti.

Rakennussopimusten tulkinnassa on huomioitava alan yleisten sopimusehtojen suuri merkitys sekä alan vakiintuneet käytännöt. Ongelmallisinta on, jos nämä lähtökohdat eivät saa niille kuuluvaa merkitystä oikeusprosessissa. Pahimmillaan lopputulos on, että tuomioistuimessa väitellään epäolennaisista kysymyksistä rakennusalan vakiintuneille käytännöille vieraalla tavalla. Tuolloin lopputuloksena voi olla, että ratkaisua ei voida pitää alan yleisten linjan mukaan hyväksyttävänä.

Rakennussopimusten osapuolet eivät valitettavan usein tunnista sopimuksiin liittyviä riskejä eikä käsitys omista oikeuksista ja velvollisuuksista ole useinkaan täsmällinen. Toisinaan voi myös havaita, että alalla toimiville voi muodostua olennaisesti väärä käsitys omasta oikeusasemastaan pitkään jatkuneen toiminnan aikana, mikäli sopimuskumppanit eivät ole halunneet syystä tai toisesta vedota oikeuksiinsa, vaikka he olisivat näin voineet tehdäkin. Ensimmäinen riita, jossa oikeudet ja velvollisuudet sitten arvioidaan, voi olla yrityksen kannalta jopa kohtalokas. Siksi sopimusriskien tunnistaminen ja ennalta ehkäiseminen on tarkoituksenmukaisin tapa toimia.

Seuraavissa alasivuissa tarkastellaan eräitä käytännössä ongelmalliseksi osoittautuneita rakennusurakoiden oikeudellisia kysymyksiä. Tekstit eivät ole sellaisenaan tarkoitettuja oikeudellisten ongelmien ratkaisemiseen eikä mahdollisia kirjoitushetken jälkeen tapahtuneita muutoksia lainsäädännössä tai oikeuskäytännössä ole välttämättä huomioitu.